Tähän artikkeliin kootaan seuran jäsenten kuulumisia maantiekisoista kaudelta 2021. Enjoy!
Elias Aavelan yhteenveto kaudesta -21
Rosendahl GP Tampere 23.5
Osallistuin kauden ensimmäiseen kisaan elite kategoriassa. Viimekaudella pääsin ajamaan muutamia kisoja elite luokassa ja tällä kaudella sain vakiinnuttua paikan elitessä.
Kisareitti on tunnetusti todella raskas. Rata siis koostuu pääosin suuresta ylämäestä, sekä myös alamäestä, joten palautumisen ja tankkauksen kannalta sai olla hyvin tarkka. Olin suhteellisen hyvässä kunnossa kisaan lähtiessäni, mutta en kuitenkaan ihan ”iskukunnossa”, joten suunnitelmana oli ajaa pääporukan mukana ja aina mäkeen lähdettäessä mahdollisimman hyvillä sijoilla.
Kierrokset tuntuivat aina edellistään raskaammilta, mutta pysyin kuitenkin hyvin pääjoukon mukana, kunnes viimeisillä kierroksilla ketjut tippuivat ylämäessä ja kisa jäi siihen. Olin kuitenkin suoritukseen tyytyväinen ja kisan reitissä saan tuotua omat ajotaitoni esille tiukkia mutkia ajaessa, sekä myöhäisillä jarrutuksilla mutkaan tultaessa.
Porvoon ajot 13.6
Porvoon ajoihin lähtiessä kunnon puolesta odotukset olivat korkealla, mutta samalla taustalla pelotteli se tieto, että edessä on elämäni pisin kisa (160 km). Takana oli myös kaatuminen maastopyörällä, jossa satutin polven. Se hieman häiritsi kisan alussa, mutta kisatunnelma nopeasti peitti sen alleen.
Kisan aikana nesteytys, ravinnon otto ja sijoittuminen ajon aikana pääporukassa onnistui täydellisesti. Lopussa kuitenkin, kun lähdettiin ”pienille kierroksille”, niin jalka oli jo sen verran tyhjä, että kaikki henkinen ja fyysinen kestävyys meni pääporukan mukana sinnittelyssä. Maaliin pääsin pääporukan mukana ja sijoitus oli 33.
SM maantie Vantaa 20.6
SM maantiekisat olivat suuri pettymys. En ollut vielä parhaassa kisakunnossa ja siitepölykausi teki kisaamisesti mahdotonta, joten nämä kisat loppuivatkin lyhyeen hengenahdistuksen johdosta.
Hyrylän ajot 10.7
Kisakunto oli kohdallaan ja kisaan oli hyvät odotukset sijoittumisen suhteen. Vähän epäröintiä toi todella kuuma keli, joten nesteytys ja ravinto olivat todella tärkeitä tekijöitä. Niissä onnistuin hyvin ja sain ajettua pääporukassa viisaasti 130 km kohdalle, kun huomasin, että rengas alkaa olla niin löysä, että ei voi enää ajaa. Onneksi takana olevasta huoltoautosta sain varakiekon ja sain ajettua maaliin yksin. Sijoitus oli 12.
Willimiesajot 17–18.7
Vihdoin kisakauden huipentuma, eli kotikisat. Aikasemmilta vuosilta oli jäänyt hampaan koloon pettyneitä muistoja korttelikisasta, jota en ollut elitessä vielä koskaan maaliin asti ajanut. Tällä kaudella sekin unelma toteutui.
Korttelikisan alussa vauhti ja siihen vaadittava voima oli järkytys. Mielessä kävi, että näinköhän se jää tälläkin kertaa väliin. Kuitenkin kisan edetessä luottamus omiin kykyihin ja kuntoon kasvoivat, kun vauhti rauhoittui ja alkoi korttelikisan ”tempomainen” kulku, jolloin oikeastaan kukaan ei yritä irtiottoja vaan kaikki ajavat vain kierroksia pois. Loppukisan aikana alkoi taas tapahtua, kun reitin ylämäessä ajajat yrittivät irti ja sai painaa polkimiin aina vain enemmän voimaa. Lopukisan aikana itsellä meno kuitenkin tuntui kevyeltä ja näin jälkiviisaana olisin voinut jopa yrittää irti.
Pääporukassa pääsin kuitenkin maaliin ja sijoitus oli 11.
Maantieosuus sujui myös hienosti. Reitti oli tuttu ja jalat eivät olleet väsyneet edellisen päivän korttelikisasta. Vauhti oli omasta mielestä alkukisan aikana rauhallista ja irtiottoyritykset eivät tuottaneet kenelläkään tulosta. Loppukilometrit olivat kaikista raskaimmat. Veto oli kvaa ja keskityin oikeastaan vain mukana pysymiseen. Ei ollut enää varaa jäädä porukasta pois, kun maali oli jo lähellä. Viimeiset sataset nostin hyvin sijoitusta ylös ja pääsin loppumäkeen todella hyviltä paikoilta. Mäen aikana sain ohitettua muita kisailijoita, vaikkakin jalat kramppasivat. Olin enemmän kuin tyytyväinen tämän kisan tulokseen. Sijoitus 7.
Imatra MTB 7.8
Lähdin tähän kisaan miesten yleisessä sarjassa. Maastoajoa oli tälle kaudelle tullut ajettua niin vähän, että päätin ajaa 30 km. Keli oli täydellinen maastopyöräkisalle, eli keli ei ollut kuuma. Alussa tuntui raskaalta, kun ei ollut tottunut maastossa vielä tälle kaudelle ajamaan niin kovaa. Kuitenkin kisan edetessä sain koneen käyntiin ja tuntui, että sain työnnettyä kampiin aina vain lisää voimaa. Noin 20k matkasta vedin perässäni kahta 60 km ajajaa. Loppukilometrien aikana kuitenkin irtaannuin ja ajoin loppukiriä voittajana maaliin. Kisan jälkeen tuntui kyllä siltä, että 60 km olisi mennyt myös helposti.
Syysetapit Kankaanpää 21–22.8
Prologi ei onnistunut omalta osalta hyvin. Lähdin alussa liian kovaa ja lopussa hieman hyydyin. Syynä oli kokemattomuus pidemmästä prologista ja liika into.
Korttelikisa ajettiin märässä ja kylmässä kelissä. En oikein tiennyt mitä ajatella, joten ennakko-odotukset kisaan olivat aika olemattomat. Tavoitteena oli vain ajaa niin kovaa, että pääsee maaliin asti. Reitti oli haastava sääolosuhteiden takia, sekä tiukkien mutkien takia. Mutkissa olen kuitenkin parhaimmillani, joten ne eivät tuottaneet minulle ylitsepääsemättömiä ongelmia. Sain ajettua koko kisan hyvillä sijoilla pääporukassa maaliin asti. Sijoitus oli 9.
Maantiekisa ajettiin ei niin märässä, mutta melko viileässä kelissä. Jalat olivat vähän väsyneet edellisen päivän starteista ja tuntui hieman siltä, että tänään ei välttämättä ole kovin isku päällä. Sain kuitenkin pysyteltyä koko kisan hyvillä paikoilla pääporukassa ja irtiottoyrityksiin pääsin suhteellisen hyvin mukaan. Maaliin tulin pääporukassa. Sijoitus 12.
Helsinki velotour 28.8
Kauden viimeinen maantiekisa. Odotukset olivat hyvät ennen kisaa ja pysyin hyvin pääporukan mukana. Kisan aikana kuitenkin tuli katkeaminen ja kisa jäi 115 km kohdalla kesken. Harmitti.
Pirkka MTB 3.10
Kauden viimeinen kisa. Tarkoitus oli ajaa 60 km. Oli ollut viime kisoista jo sen verran taukoa ja harjoittelun määrä oli tippunut, niin ei ollut enää iskussa. Kisa jäi puolessa välissä kesken alaselän oireilun takia. Harmitti, mutta samalla olin iloinen, että kisakausi oli nyt vihdoin ohi.
Loppumietteet kaudesta
Kaiken kaikkiaan kausi oli onnistunut. Sain hyviä sijoituksia elite luokassa maantien saralla ja maastossakin tuli onnistumisia. Sain parannettua suorituskykyä viimekauteen verrattuna taas huomattavasti ja tiedän myös sen, että kehitys on vielä pahasti kesken. Se toimii vielä motivoivana tekijänä pitkälle tulevaisuuteen asti. Nyt kuitenkin elämässä pyöräily jää vähemmälle, kun tammikuussa alkaa armeija ja sitä seuraa muut elämän suuret käännekohdat.
Kausi oli mahtava ja kiitos kaikille kisatiimin kuskeille hyvistä harjoittelukerroista ja kisareissuista. Iso kiitos myös seuralle, sekä tietysti tukijoukoille!
Sami Turkulaiset kisaraportit kaudelta -21
Rosendahl GP Tampere 23.5
Ko. kisaan ilmoittauduin 2-kategoriaan, koska olin kuullut, että reitti on erittäin raskas. Harjoituskausi oli mennyt mielestäni hyvin, joten odotukset olivat aika korkealla. Enhän ollut enää yhtä kokematon, kuin edellisenä ensimmäisenä kesänä pyöräkilpailuissa.
Itse kisa starttasi osaltani huonosti, ilmeisesti kisajännityksestä johtuen sähläsin startissa kunnolla polkimen kanssa ja en päässyt kunnolla liikkeelle viivalta. Kärki lähti ajamaan paukusta asti todella kovaa siihen nähden, että kyseessä oli 2-kategorian kisa. Jäin heti alussa yli satametriä jälkeen pääjoukosta. Reittihän on lyhyt kierros 3,4 km, jossa jokaiselle kierrokselle tulee pitkä jyrkkä maalimäki. Muutamalla ensimmäisellä kierroksella sain ajettua yksin pääjoukon eroa hieman kiinni, mutta sen jälkeen aloin jäämään tasaisesti joka kierroksella lisää. Muutaman kierroksen jälkeen takaani tuli kolme neljä ajajaa, jotka olivat startanneet vielä huonommin. Heidän kanssaan ajoin kuusi kierrosta kymmenestä, jonka jälkeen olimme jääneet niin paljon, että tuli ulos liputus. Kisasta jäi todella huono maku, koska tuntui että jalkaa olisi ollut mutta pilasin kisan heti startissa.
Porvoon ajot 13.6.
Olin vielä Tampereen jälkeenkin, uskossa että kuntoni on niin hyvä, että voisin jaksaa Elitessä ajaa ja lisäksi myöhäisempi starttiaika houkuttelin, joten ilmoittauduin Porvoon ajoihin Eliteen. Olin ollut edellisellä viikolla flunssassa ja kunto ei ollut selkeästi vielä sata prosenttinen. Itse kisa alkoi hyvin ja pysyin ensimmäisellä kierroksella pääjoukon mukana. Heti toisen kierroksen hiekkatieosuudella eliten vauhti kuitenkin osoittautui liian kovaksi, juuri tällä kierroksella kärjen vauhti oli ollut kovinta koko kisan aikana. Putosin pääjoukosta toisella kierroksella ja ajelin sen kierroksen maaliin ja keskeytin. Olin jo ennen hiekkatieosuutta huomannut, että syke huitelee ylämäkien jälkeen lähellä maksimia ja en palautunut niistä alamäissä aina ennen seuraavaa mäkeä. Tämän startin jälkeen päätin, että 2-kategorian taso on minulle sopivampi tällä kaudella.
Willimiesajot 17-18.7
Tiedossa oli, että kotikisoissa kyyti tulisi olemaan kylmää, koska elite-miehet ovat samoissa lähdöissä. Itselle ei viikonloppuun sattunut paras kulku, kun aiemmin viikolla olin saanut pahan lihasjumin selkään/kylkeen. Jouduin ajamaan vahvan Buranan kanssa ja tuntui että se söi jotenkin parhaan tehon pois. Itse kisat alkoivat prologilla, ajo sinänsä tuntui ihan hyvältä mutta kello ei tykännyt. En saanut ehkä itsestäni ihan kaikkea irti ja selvää on myös, ettei omat ominaisuudet sovi ollenkaan noin lyhyeen kovaan runttaukseen. Korttelikisassa jäin startissa porukan hännille, joka ei sinällään ollut ongelma, kestin kuitenkin porukassa kiinni, kunnes tultiin ensimmäisen kerran Liisankadun mäkeen. Mäessä kävi hyvin ilmi, ettei omat maksimitehot riitä elite-tason miehiä vastaan noin jyrkässä lyhyessä mäessä. Putosin pääjoukosta heti ensimmäisellä kierroksella. Ajoin toisen pudonneen kaverin kanssa kolme kierrosta, jonka jälkeen lippu heilui. Maantiekisaan starttasin hieman paremmilla odotuksilla, joskin tiesin taas vauhdin olevan kovaa. Alkuun ajettiin pitkään etuauton perässä rauhallisesti, kisan startattua asfaltilla vielä tuntui helpolta. Heti hiekkatien alettu alkoi olla vaikeaa ja putosin ihan porukan hännille. Munteron mäessä sitten oli samanlaista kuin edellisenä päivänä oli ollut Liisankadulla, eli jyrkkä lyhyt nousu ei vain lähtenyt yhtään, lisäksi taisin valita huonon ajolinjan, koska tuntui että takarengas suti voimakkaasti. Putosin mäessä sen verran pääjoukosta, ettei vain ollut jalkaa ajaa enää kiinni. Tämän jälkeen ajoin muutamia kilometrejä yksin, jonka jälkeen näin, että takaa on vielä tulossa muita pudonneita. Odottelin että takaa tulivat seurakaveri Aleksi sekä naisten kisassa kolmanneksi sijoittunut Hanna ajoivat minut kiinni. Kolmestaan ajoimme vuorovedolla ihan reippaasti Leväseen asti, jossa vaiheessa Aleksi oli pudonnut matkasta johonkin mäkeen. Tämän jälkeen ajoimme Hannan kanssa kahdestaan loppumatkan minun vastatessa lähinnä vetotöistä. Saimaanharjulla kuntosarjan etuauto saavutti meidät ja ilmoittivat että kuntosarjan kärki on tulossa takaa. Tämän jälkeen otin tavoitteeksi ajaa lopun niin kovaa ettei se saavuttaisi meitä. Onnistuinkin vetämään meille viimeisen reilun kymmenen kilometriä sen verran vauhdikkaasti, että eroa jäi maalissa noin kymmenen sekuntia meidän ja kuntosarjan kärjen välille.
Terva-ajot Oulu 7-8.8
Kaksi päiväiset Terva-ajot sisälsivät myös Prologi+kortteli yhdistelmän sekä sunnuntaina maantiekisan. Oulun uusi korttelireitti Kasarmin alueella oli erittäin tekninen ja paikoitellen todella kapea. Kapeat ja jyrkät mutkat tekivät radasta hitaan ja sellaisen, että siinä joutui tekemän todella voimakkaita jarrutuksia. Kävimme tutustumassa reittiin kisaa edeltävänä iltana ja olin mielestäni hyvin perillä reitistä. Prologi lähti hyvin käyntiin ja jalat tuntuivat hyviltä. Kuitenkin radan puolivälissä ollut ehkä reitin vaikein koitui kohtalokseni. Ilmeisesti meni hiukan yliyrittämiseksi ja jätin jarrutuksen liian myöhäiseksi ja takarengas lukittui, jonka seurauksena ajoin mutkan suoraksi lippusiimaan. Onneksi vauhti hidastui lippusiimaan ja kaaduin kyljelleni pehmeälle nurmikolle. Pyörälle ja itselleni ei onneksi käynyt mitään ja pääsin jonkin ajan päästä ylös ja ajoin maaliin. Hävisin mielestäni yllättäen vain minuutin kärjelle, vaikka minulla meni varmasti yli puoli minuuttia päästä ylös maasta.
Korttelikisassa jäin startissa hännille huonon starttipaikan seurauksena ja tällä todella kapealla radalla ohittaminen oli todella vaikeaa. Sorruin tässäkin kisassa yliyrittämiseen yrittäessäni parantaa sijoituksia heti alussa, jonka seurauksena ajoin toisella tai kolmannella kierroksella pääsuoran jälkeisen mutkan pitkäksi, pysyin radalla, mutta putosin viimeiseksi. Tämän jälkeen aloitin tasaisesti nostamaan sijoituksia, pääsin puolen välin paremmalle puolelle, mutta kärki meni edellä kovaa ja lopulta meidän ryhmämmekin tuli ulos liputetuksi. Taisin olla lopulta parhaiten sijoittunut ulos liputettu. Jalka olisi varmasti riittänyt maaliin ajamiseen, mutta ajotaito ja röhkeys paikan hakemiseen alussa ei tähän riittänyt.
Maantiekisa sunnuntaina käytiin kosteassa kelissä, minulla on usein vaikeaa kosteassa ja viileässä kelissä. Sain onneksi Jonnelta hanskat lainaan ja puin riittävästi vaatteita. Kisassa oli muutamia elite miehiä viivalla myös meidän Juuso. Oman kisani oli yksi kesän parhaita. Kestin hyvin porukan mukana ja alkupuoliskon ajoin maltillisesti perällä. Kisan loppuvaiheessa siirryin lähemmäksi kärkeä, taisi olla toiseksi viimeinen kierros, kun auton Juuson porukan ohi ja irtiottoyritykseen. Lienee ensimmäisiä kertoja, kun saamme jonkinlaista tiimiajoa tehtyä / autettua seurakaveria. Yritin itse vielä kisassa irti pääjoukosta kilometri ennen maalia toiseksi viimeisessä ylämäessä. Olisi pitänyt heittää jalka suoraksi nopeammin, kun en päässyt enää irti. Pääjoukon loppukirissä sitten ei ollut enää yhtään jalkaan ja tulin pääjoukon perässä maaliin.
Kalevan kierroksen pyöräily 15.8
Kalevan kierroksen pyöräilyyn minulla oli hyvät odotukset. Kisapäivän valjetessa sai todeta, että kisaan tulee todella haastavat olosuhteet. Toiveina oli, että olisin pystynyt ajamaan samaa vauhtia kuin edellisenä vuonna huolimatta vaikeista olosuhteista. Aika heikkeni lopulta noin neljä minuuttia, joka ei tyydyttänyt ollenkaan. Oletettavasti pystyin ajamaan hieman korkeammilla tehoilla kuin edellisenä vuonna, viime vuonna ei ollut tehomittaria. Olosuhteet olivat tänä vuonna niin vaikeat, että meinasin jopa pariin kertaan menettää pyörän hallinnan kovassa sivuvastaisessa tuulen puuskassa. Kova vastainen tuuli kuutostien rinnakkaistiellä teki ajamisesta todella hankalaa, en meinannut saada pidettyä pakettia kasassa ja tuntui ettei yksinkertaisesta päässyt mihinkään. Lopussa ei myöskään ollut ihan samanlaista iskua kuin viime vuonna, koska tiesin jo takaisin Lemille kääntyessä, että aika tulee huonontumaan. Kuitenkin tässä kisassa ajetaan vain itseään vastaan.
21-22.8 Syysetapit Kankaanpää
Myös syysetapeilla oli tarjolla prologi, kortteli sekä maantiekisa. Viikonlopun kisat käytiin taas kosteassa ja viileässä säässä, onneksi omiin startteihin ei kovinta sadetta osunut. Prologi meni omalla tasolla ja 2-kateogorian tulos listalla noin puolivälissä. Taas täytyi todeta, etten ole parhaimmillani lyhyissä alle kymmenen minuutin vedoissa, maksimitehot jäävät liikaa kärkimiehistä.
Prologi iltapäivällä oli tällä kertaa huomattavasti Oulua ”helpommalla” ja vähemmän teknisellä radalla, märkä tienpinta kuitenkin asetti oman haasteensa. Kisa lähti hyvin käyntiin ja kestin pääjoukon mukana. Olin koko ajan pääjoukon perällä hieman jojossa, mutta en kuitenkaan missään vaiheessa meinannut pudota, en toisaalta saanut nostettua itseäni kärkeenkään. Kisan kokonaismitta oli 15 kierrosta ja kierroksen pituus 1,2 km. Yleensä hyvät kestävyysominaisuuteni ovat korostuneet mitä pidemmälle korttelikisoissa ja on päästy ja loppua kohti olen yleensä parantanut. Tällä kertaa kisa kuitenkin katkesi ennen aikaisesti rengas rikkoon neljä kierrosta ennen maalia, olin tässä vaiheessa hyvin pääjoukon mukana ja uskon, että olisin taistellut ihan hyvistä sijoista. Olisi ollut ensimmäinen kerta, kun olisin päässyt kärjen kanssa samaan aikaan maaliin korttelikisassa. Keskeytyksen jälkeen ärsytti reilusti.
Sunnuntain maantiekisa starttasin ihan hyvillä odotuksilla, kisan alussa olin aktiivinen ja ensimmäisen kierroksen alkupuoliskolla ajoin parikin iskua kiinni vetäen loppua pääjoukkoa perässäni. Tämä ilmeisesti söi jalkoja ja ilmeisesti ei ollut jalkojen puoleen paras päivä muutenkaan. Seuraavat kierrokset keskityin lähinnä ajelemaan pääjoukon perä päässä. Viimeisellä kierroksella harkitsin isku yritystä, mutta paikkaa kärkeen nousemiselle ei enää tullut. Pääjoukon loppukirissä ei ollut enää jalkoja jäljellä ja rullailin taas maaliin pääjoukon hännillä.
28.8 Helsinki Velotour race Espoo
Helsinki Velotour Espoon Rinnekodilla, jossa ajetaan reilun 11 km kierrosta (yht. 9 kierrosta) tuntuu sopivan minulle. Joka kierroksella ajetaan jyrkkä enimmillään noin 14-15 % nousu, joka kestää vajaan minuutin. Tämä tuntuu sopivan minulle, koska se on jo hiukan pidempi kuin nousut yleensä Suomen maantiekisoissa. Kisa kulki osaltani mukavasti, pääjoukon vauhti ei ollut kauhean kovaa ja pysyttelin kisan aikana lähellä pääjoukon kärkeä. Jossain vaiheessa oli jotain irtiottoyrityksiä, jotka ajettiin ennen pitkää kiinni. Itsekin saatoin jossain välissä käydä hieman vetämässä. Ajattelin, että tässä kisassa on yritettävä jotain ja päätin toiseksi viimeisellä kierroksella ajaa mäen hieman kovempaa ja katsoa saisiko pääjoukkoa rikki tai pääsisikö irti jonkun kanssa. Lopulta pääsinkin viimeisen kierroksen alkaessa irti pääjoukosta maalimäen päällä, ikäväkseni kukaan ei lähtenyt mukaan. Ajoin yksin keulassa, vajaat puoli kierrosta, mutta kierroksen alkupuolen navakka vasta ja sivuvastainen tuuli hidasti vauhtia ja totesin etten pääse maaliin asti yksin. Löysäsin vauhdin ja palasin pääjoukkoon. Irtiotto yrityksestä huolimatta kestin pääjoukon kärkipäässä viimeisen kierroksen maalimäelle asti, en ollut aivan kärjessä mutta sijoilla, joista oli vielä mahdollisuuksia hyville sijoille. Lopputuloksena seitsemäs sija loppukirissä mäkeen, joka on hyvä itselleni. Vieläkin lisää voimaa tarvitaan podium paikasta taistellessa.
4-5.9 Simo Klimscheffskij’n muistoajo + TS-kortteli Turku
Itselleni kauden viimeinen kisaviikonloppu oli Turussa. Lauantaina lyhyt 40 km maantiekisa muistoajot 4 km helpolla reitillä, jossa oli myös yksi pidempi mäki, jonka jälkeen lyhyt pätkä tasaista ja maali. Kisa oli siis samantyyppinen kuin Velotour paitsi, että mäki ei ollut läheskään yhtä jyrkkä. Osallistujia miesten 2-kategoriassa oli tällä kertaa melko vähän. Kisa eteni itselleni sopivaa vauhtia ja kestin helposti pääjoukon mukana. Tiesin että tässä kisassa minulla olisi hyvät mahdollisuudet, mutta täytyisi vaan päästä oikeaan irtiottoon. Kisan alkupuolella oli muutamia irtiottoja, jotka kuitenkin ajettiin kiinni. Kisan puolivälissä Eskelisen Jani iski irti saaden peräänsä yhden IBD:n kaverin. Olin juuri tällä hetkellä huonosti sijoittuneena pääjoukon perällä, eikä ollut mahdollisuuksia sieltä päästä mukaan. Oletinkin että he eivät jaksaisi loppuun asti kahdestaan, koska kisasta oli vielä puolet jäljellä. Olettamukseni osoittautui vääräksi, koska kisassa ainoat joukkueet, joilla oli useampia kuskeja, olivat IBD ja Turun Urheiluliitto. IBD ei luonnollisesti osallistunut irtioton kiinniajamiseen vaan yritti jarruttaa tulemalla kärkeen hidastelemaan ja Turun miehistä jostain syystä vain yksi neljästä tai viidestä miehestä halusi tai pystyi tekemään mitään vetotöitä. Yritimme kolmestaan yhden Turun miehen ja Järvenpään pyöräilijöiden ajajan kanssa saada ajettua irtiottoa kiinni, mutta emme saaneet aikaiseksi järkevää vetoa, koska aina vetovuoron loputtua kärkeen tuli miehiä, jotka eivät tehneet töitä. Irtiotto meni lopulta maaliin asti, itse taistelin pääjoukossa, jossa en taaskaan pystynyt loppukirissä taistelemaan kärkisijoista. Tulin maaliin pääjoukon puolivälin paikkeilla. Töitä tuli tällä kertaa ainakin tehtyä ja keskitehot olivat maantiekisaan varmasti korkeimmat tähän mennessä. Tälle ei toki tullut mitään palkintoa. Jos olisin päässyt irtiottoon, mukaan olen varma, että olisin pystynyt maalimäessä hoitamaan homman ko. kaksikkoa vastaan. Eli taas jäi vähän huono maku suuhun kisasta.
Sunnuntaina vuorossa oli taas korttelia ja tällä kertaa Elitessä. Olin jo aiemmin kesällä päättänyt, etten lähtisi enää elite-starttiin tällä kaudella, mutta lähdin kuitenkin, kun Turkuun asti olin luvannut lähteä ja 2-kategorialle ei ollut sunnuntaina ollenkaan kisaa. Heti kisan alussa kävi ilmi eliten todella kova vauhti korttelikisoissa, putosin heti ensimmäisillä kierroksilla pääjoukosta osin voiman puutteen osin huonon ajotaidon takia. Kisa käytiin Turun keskustassa Aurajoen rannalla kahden sillan yli kiertäen. Jälkikäteen Juuson kanssa kisasta puhuessamme kävi ilmi, että toiselta sillalta olisi pitänyt uskaltaa kiihdyttää jo sillalta samaan aikaan kantaten reunakivetysten yli. Itsellä ei tällaiseen vielä kantti riittänyt ja jäin aivan likaa mutkien jälkeen kiihdytyksissä. Oma kisani päättyi ulosliputukseen muutaman kierroksen jälkeen, tähän ei auttanut se, että ulos liputus tapahtui jo, kun pääjoukolle oli jäänyt 10 sekuntia.
Yleisesti kaudesta täytyy sanoa, että kunto on selvästi kehittynyt selvästi edellisestä vuodesta, mutta varsinkaan korttelissa se ei riittänyt edes 2-kategoriassa taistelemaan podium sijoista. Pelisilmä ja ajotaito sekä mm. ravinnon nauttiminen kisan aikana on myös selvästi kuitenkin kehittynyt. Kuitenkin maantiekisoihin tarvitsisin vielä lisää pelisilmää pärjätäkseni paremmin, toisaalta myöskään kirikykyni ei riitä varsinkaan tasaisella käytävissä loppukireissä. Ensi kaudella oletettavasti ajan Elitessä, johon tasoa täytyy saada nostettua, että pystyy edes ajamaan porukan mukana. Siellä ei tarvinne haaveilla podium sijoista, mutta jos saisimme useamman kuskin samaan lähtöön voisin hyvin ottaa apukuskin roolia sen sijaan, että yrittäisin ajaa itselleni kuten kakkoskategoriassa tällä kaudella, jolloin monesti olin lähdön ainut kuski meidän seurastamme.
Juuso Jaatisen ajatukset kisakaudesta -21
Henkilökohtaisesti tiesin olevani kunnossa ehjän harjoituskauden jälkeen joten kisakauteen kohdistui jonkin verran odotuksia. Kilpailuissa intouduin kuitenkin välillä tekemään liiaksi vetotöitä ja pyrin aktiivisesti myös irtiottoihin. Näiden lisäksi aktiivinen ”välien siltaaminen” johti ajoittain siihen, että jalat kuormittui liiaksi.
Kovin kilpailu oli ehdottomasti maantiepyöräilyn sm-kisat, jossa minut liputettiin ulos viimeisenä. Tässäkin yhdeksi syyksi muodostui höntyily, kun yritin takaa-ajo porukasta päästä nousemaan ylemmäs. Pieneksi kutistuneeseen pääjoukkoon alkoi matka uhkaavasti kasvamaan ja mahdollisuus koko takaa-ajo porukan ulos liputtamiseen oli olemassa. Lopulta huoltomäessä jalat kramppasi niin, että mahdollisuuksia ajaa kovaa ei enää ollut.
Kauden aikana olisi ollut avaimia muutamissa kisoissa parempaankin sijoittumiseen röyhkeämmällä tai taktisesti paremmalla ajolla. Loppukaudesta aloin enemmän keskittyä sijoitusten hakemiseen samalla kun kilpailut tiivistyivät massakireissä. Valmiuksia olisi kyllä ollut myös kovaan ajoon hatkassa.
Kauteen olen kuitenkin tyytyväinen. Kehityin varmasti ajamalla kilpailuissa rohkeasti fyysisesti ja henkisesti. Toisaalta jouduin myös toteamaan, että maantiepyöräily on joukkuelaji myös Suomessa enemmissä määrin. Ei ole sattumaa että tietyt kuskit pärjäävät. Heillä on kovan kunnon lisäksi joukkue joka on valmis uhraamaan itsensä yhden eteen.
Välillä kilpailuissa minulla ei oikein ollut selkeää suunnitelmaa ja se kostautui. Hieman jäi harmittamaan kun emme saaneet useampia miehiä samalle viivalle mahdollisimman moneen kisaan saamaan kokemusta ja näkemään sitä mitä se kilpaileminen elite lähdöissä vaatii. Kuntoa pystyy kyllä kasvattamaan yksin, mutta kilpailusilmä kasvaa vain käymällä kisoissa.
On myös hyvä oppia tuntemaan vastustajat ja nähdä miten eri joukkueet toimivat missäkin tilanteessa.
Konsta Inkisen pohdinnat kisakaudesta -21
Vuoden ensimmäisen kisani oli Rosendahl GP, jonka ajoin 23. toukokuuta Tampereella kategoria 2:ssa. Kisasta ei tullut menestystä, mutta huomasin kyllä kisan aikana, että talven treenit olivat tuottaneet tulosta. Kuntoni oli parantunut huomattavasti viime vuodesta ja olin aika varma, että toisesta kisakaudestani tulisi hyvin menestystä.
Rosendahl GP:n jälkeen oli kolmen viikon kisatauko ennen Ole Wackströmin muistoajoa (12.6) ja Porvoon ajoja (13.6). Ole Wackströmin muistoajon ajoin M-16 sarjassa ja meidän kanssa samassa lähdössä olivat naisten eliten, sekä N-18 sarjan kuskit. Kisan aikana tein jonkin verran vetotöitä, mutta lopussa olin huonossa paikassa eikä menestystä tullut.
Porvoon ajoissa puolestaan ajoin kategoria 2:ssa ja kisa sujui erinomaisesti, kunnes luulin renkaani puhjenneen. Keskeytin kisan maalialueella ensimmäisen 22 km kierroksen jälkeen, jonka jälkeen huomasin ettei rengas ollutkaan puhjennut ja keskeytin aivan turhaan. Porvoon kisojen jälkeen seuraavaksi tähtäimessä olivat M-18 sarjan SM-kisat (19.6), mutta tuli pieniä mutkia matkaan. En saanutkaan osallistua kyseisen sarjan SM-kisoihin, sillä olin jo ajanut M-16 sarjassa kisan. Siispä kisataukoa tuli yli kuukausi ennen seuraavia kisoja.
Kuukauden tauon aikana kerkesi hyvin treenata ja valmistautua ennen seuraavaa koitosta. Seuraavat koitokseni olivat kotikisani Willimiesajot Lappeenrannassa. Lauantaina 17.7 ajetuissa Willimiesajojen prologissa ja Willimiesajojen korttelissa ajoin M-16 sarjassa. Prologin jälkeen sain nousta ensimmäistä kertaa podiumille tällä kaudella ja tottakai se oli korkein koroke, joka minua odotti. Prologista sain hyvin itseluottamusta päivän toiseen kisaan eli kortteliin. Korttelissa ajoimme naisten kanssa yhteislähdön. Olin koko kisan kärjessä tai hyvin lähellä kärkeä. Toiseksi viimeisellä kierroksella otin irtioton erään toisen M-16 sarjan kuskin kanssa, joka lopulta pääsi maaliin asti. Loppukirissä kuitenkin irtiottokaverini veti pidemmän korren ja jouduin tyytymään toiseen sijaan, mutta olin kuitenkin tyytyväinen jo toiseen podium sijaan samana päivänä. Seuraavana päivänä (18.7) oli vielä viikonlopun kolmas ja viimeinen kisa, sekä samalla
viikonlopun pääkisa eli Saimaa Road Race. En odottanut kisasta mitään suurta tulosta, sillä kisa oli miesten yleisen sarjan kisa ja täten tavoitteeni oli vain pysyä mukana pääjoukossa. Onnistuin tavoitteessani melkein loppuun asti ja sain sitä kautta todella hyvää kisakokemusta.
Seuraavat kisani olivat myös koko kauden tärkeimmät kisat eli ISM-aika-ajo ja maantiekisa Iso-Syötteellä (31.7-1.8). Aika-ajoon minulla ei ollut minkäänlaisia tavoitteita, se oli vain jalkojen availua sunnuntain maantiekisaan. Maantiekisassa halusin todella menestyä ja olin panostanut siihen, mutta koska maasto oli mäkinen niin kisa ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, eikä menestystä tullut.
ISM-kisojen jälkeen oli Oulun Tervaetappien vuoro (7.8-8.8), ajoin kisat M-16 sarjassa. Oulussa lauantaina olivat prologi ja korttelikisa. Prologi oli todella tasainen ja jouduin tyytymään podium toiseksi korkeimmalle korokkeelle vain 42 sadasosan tappiolla. Kortteli ajettiin todella teknisellä reitillä niin kuin prologikin. Korttelin ajoimme kategoria 2 kanssa
samassa lähdössä ja vauhtia riitti, enkä onnistunut pysymään pääjoukon mukana. Onneksi muutkaan M-16 kuskit eivät onnistuneet siinä ja täten meidät kaikki liputettiin ulos ja lopputuloksissa oli kolmas M-16 sarjassa.
Oulussa oli vielä yksi kisa jäljellä sunnuntaina ja se oli 108 kilometrin mittainen maantiekisa. Ajoimme miesten eliten, sekä kategoria 2 kanssa saman lähdön. Pysyin koko kisan hyvin pääjoukon mukana ja yritin muutaman kerran irtiottoihin mukaan. Kun lähestyimme maaliviivaa valitsin erään M-16 sarjan kuskin peesin ja seurasin häntä kunnes matkaa oli noin 200 metriä, jolloin aloitin kirini ja voitin M-16 sarjan maantiekisan ja täten tulin myös kokonaiskisan toiseksi M-16 sarjassa.
Oulun kisojen jälkeen oli jälleen 3 viikon kisatauko, jolloin motivaationi alkoi hieman hiipua treenaamiseen, mutta jaksoin kuitenkin treenata iha hyvin seuraavaa kisaa varten. Seuraava kisa oli Helsinki Velotour Race 28.8, jonka ajoin kategoria 2:ssa. Kisa eteni erinomaisesti ja olin koko kisan ajan aivan kärki porukoissa. Lähdin suurimpaan osaan irtiottoyrityksistä mukaan ja yritin itsekin kerran irti, mutta ei onnistunut. Kisa oli tulossa loppua kohti ja jalat
alkoivat hiukan kramppailla, mutta pystyin kuitenkin ajamaan. Maalimäkeen tullessa jalat tuntuivat hyviltä, mutta voimat eivät aivan riittäneet podiumille ja sijoitus oli kuudes.
Velotourista motivoituneena päätin vielä ajaa yhdet kisat M-16 sarjassa Turussa heti seuraavana viikonloppuna (4.9-5.9). Lauantaina luvassa oli Simo Klimscheffskij’n muistoajo ja sunnuntaina TS-kortteli. Lauantaina kisa oli 104 km ja kahden kierroksen jälkeen lähti kolmen kuskin irtiotto, jossa olin mukana. Ajoimme tasaista vuorovetoa ja irtiotto pääsi maaliin asti. Olimme nousemassa mäkeä viimeistä kertaa ylös, jonka jälkeen maaliin oli enään noin 100 m matkaa tasaista. Kun mäkeä oli vielä noin 150 metriä jäljellä iskin ja sain pienen raon kahteen muuhun kuskiin ja onnistuin kasvattamaan rakoa maaliin asti. Siispä lauantaina sain nousta podiumin korkeimmalle korokkeelle! Sunnuntain TS-kortteli oli todella lyhyt kisa, jopa kortteliksi se oli nimittäin vain 81,1 km. Kisa kesti siis noin 15 minuuttia, mutta intensiivisyyttä siitä ei puuttunut. CCH:n kaverit iskivät koko ajan ja minä olin ainoa joka pystyi vastaamaan iskuihin ja muut vain tulivat perässä. Koitin itsekin pari kertaa karkuun, mutta en onnistunut. Kisan loppuratkaisu tapahtui juuri kun lähdimme viimeiselle kierrokselle, jolloin Koiviston iskun kaveri iski, eikä CCH tai minä pystynyt vastaamaan iskuun enään. Yritin kyllä ajaa kiinni, mutta voimat eivät enää riittäneet. Kun saavuimme maalisuoralle edelläni oleva kuski aloitti loppukirin ja pääsin hänen peesiinsä ja tulin toiseksi ohitettuani hänet maaliviivalla.
Kaikkiaan 2021 kisakausi oli hyvinkin menestyksekäs, sekä opettava samaan aikaan. Sain paljon hyviä kisakokemuksia, sekä hyviä tuloksia. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen kisaamaan M-18 sarjaan ja jahtaamaan uusia menestyksiä.
SM-kisat 19.-20.6
Juuson kuulumiset
SM-kisaviikko oli erittäin lämmin ja se tiesi lisähaastetta jo ennakkoon vaativalle reitille. Majoituin 2 yötä hotellissa ennen kisaa hiilihydraattitankkaukseen erityisesti panostaen, jotta kroppaan saisi mahdollisimman paljon nestettä kovaa koitosta varten. Sami tuli lauantai iltana hotellille ja kisaan huoltajaksi.
Lähdin kilpailuun kahdella 0,7l vesi ja yhdellä 0,5l urheilujuomapullolla, koska ensimmäisen kierroksen jälkeen ei juotto ollut sallittu ja oletettavaa oli, että kyyti on kovaa toisella kierroksella heti huoltomäestä alkaen tekniseen ja nousuja sisältävään osioon. Mukana oli taskussa patukoita, mutta helteessä ja kovassa vauhdissa näiden nauttiminen tyssäsi alkuunsa. Geelejä pyrin imemään aina kun mahdollista ja kilpailun loppuosan aikana join urheilujuomaa. Pullo tarttui huollosta hyvin mukaan, mutta muutaman kerran jäin liian taakse ja sitten ajettiin taas pääjoukon kärkeä kiinni repien. Pääjoukosta lähti vahva irtiottoryhmä, johon liittyi vielä ennakkosuosikkeja mukaan. Itse tässä vaiheessa olin taas väärässä paikassa.
Lopulta kuumuus alkoi syömään pääjoukkoa ja vetohaluja ei aina löytynyt kun isoista joukkueista oli ajajia keulilla. Itse leipäännyin tähän ja muutan kerran kävin antamassa osani irtioton kiinniajamiseksi, mutta organisoitua toimintaa ei saatu aikaiseksi. 9. kierroksella, kun matkaa oli maalisuoralle n. 3 km, irtosin vahingossa porukasta ja jalat alkoivat selän lisäksi krampata jo satulasta polkiessa. Lopulta noutaja tuli huoltomäessä, kun jalat löi kiinni satulasta ajaessa ja takaa-ajo porukka meni menojaan. 10. kierros puolesta välistä maaliin oli yksin eteenpäinkin pääsemiseksi taistelua selän kramppaamista vastaan. Omalta osalta tuloksiin tuli lukemaan sijoitus 31. (-2 lap) ja mittariin n. 145 km.
<muita Sm-kisakuulumisia lisätään pian>
Porvoon ajot 12.6
Aleksin mietteet kisasta
Porvoon ajot olivat erittäin kovatasoiset ja osallistujia oli paljon. Meidän kuskeistamme mukana oli elite lähdössä Juuso, Sami ja Elias. Kat2 lähdössä ajoivat Konsta ja Aleksi. Elite lähdössä ajettiin 6 kierrosta 22 km pitkää rataa ja perään vielä 7 km rataa 4 kierrosta, niin että kokonaismatkaksi tuli 160km. Kat2 lähdössä ajettiin 4 kierrosta 22 km rataa ja kisan kokonaispituus oli 88 km.
Kilpailun startissa omat jalat eivät tuntuneet kovinkaan vahvoilta, lieneekö tempo vielä painanut hiukan, mutta pysyin porukassa ja pyrin jopa muutamaan irtiottoon mukaan. Kategoria 2 kolmannella kierroksella tapahtui irtiotto, johon en päässyt mukaan sillä olin niin pahasti porukan keskellä. Kun pääsin pois porukasta oli irtiotto jo hyvin kaukana, eikä keneltäkään muulta löytynyt vetohaluja. Niinpä irtiotto jäi saavuttamatta ja samaa jatkui loppuun asti. Viimeisiin mutkiin tulin aivan liian huonosti sijoittuneena eikä loppukiriin jäänyt mahdollisuuksia. Tavoite oli kuitenkin pysyä koko kisa pääryhmässä mukana ja se toteutui. Nyt kisassa tehdyistä virheistä otetaan oppi talteen ja seuraavassa kisassa ollaan taas vahvempia.
Eliaksen mietteet kisasta
Keskiviikkona lensin maastopyörän tangon yli ja löin polveni maahan, ja sitä yritin kuntouttaa Porvoon ajoja varten mahdollisimman hyvin. Polvi ei onneksi paljoa kisaa vaivannut ja jalkakin riitti pääjoukon vauhtiin. Kyseessä oli pisin matka, minkä olen ikinä ajanut pyörällä ja kanssa polkijoiden taso oli todella kova. Onnistuneesti kisa päättyi pääjoukossa maaliin. Kisa oli hyvää harjoitusta tulevia SM-kisoja varten. Huolto toimi taas niin kuin aina.
Juuson mietteen kisasta
Tavoitteena oli päästä mukaan kaikkiin 100 km jälkeen tapahtuviin irtiottoihin. Toisin kuitenkin kävi ja tapahtui rengasrikko kilpailun kovavauhtisella osuudella. Uuden kiekon saanti kesti sen verran kauan, että seuraavat 30 km ajettiin huoltoauton perässä tempoa. Pääsin lähelle pääjoukkoa mutta tuloksen tekeminen olisi ollut mahdotonta kiinniajon jälkeen. Harmillinen tulos kun oli ensimmäistä kertaa saatu hyvä poppoo huoltajia matkaan sekä Eekoolta auto huoltajille.
Erityiskiitos Huoltajille Jarkko Tuuri, Jonne Mustonen ja Henk Leermakers.
Tulokset
Elite:
Elias sija 33
Juuso DNF
Sami DNF
Kat2:
Aleksi Sija 36
Konsta DNF
Kisan kokonaistulokset löytyvät osoitteesta:
http://www.tulospalvelu.profiili.fi/SIRA_Files/downloads/SAAPUNEET/2021/porvoo_porvoon_ajot_2_13.6.htm
Konnunsuon Tempo 10.6, Lappeenranta
Viimeinen viikko ennen maantiepyöräilyn SM-kisoja polkaistiin kisojen osalta käyntiin torstaina Konnunsuon
tempolla, jossa meidän tiimistämme mukana oli Sami, Konsta, Juuso ja Aleksi. Viikko huipentui kovatasoisiin
Porvoon ajoihin.
Konnunsuon tempossa keli on mitä mainioin. Aurinko paistoi ja ilma oli tyyni. Keliolosuhteet mahdollistivat hienon kilpailun, jossa oli runsaasti osallistujia. Meidän tiimin vahvin kuski oli Juuso Jaatinen ajalla 40.57 min. Juuso hävisi kilpailun voittajalle reilut 2 minuuttia. Kilpailun voittaja oli Markus Auvinen reittiennätyksellä 38.26 min. Willimies Race Teamin toiseksi parhaan ajan ajoi Aleksi Oikkonen 43.48 min, seuraavaksi ajoi Sami Turkulainen 44.28 min. Konsta Inkinen otti voiton M16 luokassa ajalla 47.53 min. Omat fiilikset suorituksesta olivat hyvät. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen 30km tempo ja ensimmäinen tempo aika-ajo pyörällä. Alussa mietitytti miten jalka riittää pidempään tempoon. Asetin itselleni tavoitteeksi 45 minuuttia ja sen alitin yli minuutilla, joten tyytyväinen täytyy olla. Seuraavalle kerralle jäi vielä tavoitetta parantaa.
Aina yllättää, miten hienosti Lappeenrannan pyöräilijät järjestävät niin mukavia ja turvallisia tapahtumia. Kiitos järjestäjille hienosta työstä!
-Aleksi Oikkonen
