Tervehdys & esittely!
Nimeni on Tuomo ja olen hiljalleen keski-ikäistyvä pyöräintoilija Lappeenrannasta. Olen ollut Lappeenrannan pyöräilijöiden jäsen muutaman vuoden ja melko aktiivisesti mukana alueen erilaisten pyöräilytapahtumien ja tempausten järjestelyissä.
Pyöräily on lähellä sydäntäni sen kaikissa muodoissa. Harrastan maantiepyöräilyä, hiekkatielenkkejä ja maastossa lähes kaikkea XC-marathoneista enduroon. Syyskauden ehdoton lempilapsi on cyclocross, jonka parissa olen puuhaillut muutaman vuoden niin tapahtumanjärjestäjänä kuin ajajana.
Viime kaudella innostuin todella bikeparkissa ajamisesta! Lähialueilta löytyvät laadukkaat ajopaikat Saimaa bikepark ja Mielakka sytyttivät innostuksen alamäkihommiin. Eniten lajissa kiehtoo vauhti ja se, että pienten mäkien ja hissien ansiosta toistoja tulee paljon ja kehitystä voi parhaimmillaan saavuttaa nopeasti.
Viime kaudella osallistuin ensimmäistä kertaa muutamaan Funduro-kilpailuun ja jäin välittömästi koukkuun! Pidän kovasti erilaisista tapahtumista ja enduron ympärille rakennettu rento kisakonsepti vei välittömästi mennessään. Funduro tarjoaa rentoa ajamisen riemua myös niille, joille kelloa vastaan taisteleminen ei ole kaikki kaikessa. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan jos olet kokeillut bikeparkissa ajamista ja tapahtumaan osallistuminen kiinnostaa edes hieman. Tunnelma on varsin rento ja tapahtumat täynnä samanhenkistä ajoseuraa!
Tällä kaudella päätin ottaa seuraavan askeleen enduro-harrastuksessa ja lähteä selvittämään millaista menoa enduron SM-sarja tarjoaa lajin pariin vasta hiljattain löytäneelle. Onkohan radat miten paljon vaikeampia ja ajopäivät fyysisempiä? Vastaus selvinnee seuraavan kesäkauden aikana!
SM-endurosarja:
22.-23.5. SM1 Sappee
19.-20.6. SM2 Iso-Syöte
22.-24.7. SM3 Levi Midnight Enduro, EWS Gold Qualifier
28.-29.8. SM4 Messilä
Tarkoituksenani olisi ottaa osaa kauden kaikiin osakilpailuihin. Ajan jäykkäperäisten maastopyörien sarjassa, koska sellainen pyörä tallista löytyy, enkä halua hankkia erikseen pyörää yhtä alalajia varten. Toimiihan tämä luottoratsu bikeparkkien ja enduron ohella myös työmatka-ajossa, maastolenkkeilyssä, marathon-kisoissa ja maastopyöräretkeilyssä laukkujen kanssa. SM-sarjan ohella osallistun mahdollisuuksien mukaan myös Funduro-tapahtumiin ja ainakin kauden pari ekaa kisaa on jo kalenterissa!
Tarkoituksena on jatkossa raportoida SM-sarjan tunnelmista tällä palstalla ja seuran sosiaalisessa mediassa ja toivottavasti innostaa myös muita mukaan enduron ja bikeparkkien maailmaan!
Tervetuloa mukaan!
Menossa mukana: Lappeenrannan Pyöräilijät / #tukkifactoryracingteam
SM 1 Sappee 22.-23.5.2021
SM-kisakausi starttasi toukokuun loppupuolella Sappeen bikeparkin maastoissa. Onneksi aivan kylmitään ei kisoihin tarvinnut lähteä, sillä bikepark-kausi päästiin avaamaan edellisenä lauantaina Mielakassa ja sunnuntaina ajettiin kauden ensimmäinen Funduron osakilpailu, josta kotiintuomisina oli jäykkäperäsarjan toinen sija.
Sappeelle lähdettiin ajamaan hyvissä ajoin perjantaina iltapäivällä. Varustamon pojat olivat varanneet mökkimajoituksen Sappeelta ja itsekin lyöttäydyin samaan jengiin unohtaen alkuperäiset telttailusuunnitelmat melko nopeasti säätiedotusta katsottuani. Sadetta oli luvassa sen verran reilusti, ettei telttailu märkien ajokamojen kanssa houkutellut. Mökkimajoitus osoittautuikin oivalliseksi valinnaksi tällä retkellä!
Lauantain harjoituspäivä!
Perjantaisen startin vuoksi pelipaikoilla oltiin kärppänä heti lauantaina aamusta kun harjoitteluaika alkoi. SM-endurossa kisaviikonlopun lauantai on pyhitetty ratoihin tutustumiselle, joten lähdettiin liikenteeseen heti harjoitteluajan alkaessa klo 10.30. Harjoituspäivän tavoitteena oli ajaa kaikki erikoiskokeet läpi ainakin kertaalleen ja pahimmat pätkät pariin otteeseen. Ajamisen lisäksi Varustamon Hannes kuvasi harjoituspäivän aikana kaikki pätkät videolle kypäräkamerallaan, joka osoittautui erinomaiseksi keinoksi kertailla ajolinjoja vielä lauantai-iltana ennen nukkumaankäyntiä.
Harhoituspäivä tarjosi itselleni ensipuraisun SM-enduron maailmaan. Erikoiskokeet vaikuttivat heti ensipuraisulla jonkin verran Funduro-kisoja haastavammilta niin teknisesti kuin fyysisyydeltään. Radat olivat jonkin verran pidempiä ja erittäin mutainen sää teki radoista entistä haastavampia. Välillä tuntui, että erikoiskokeet kulkivat pitkin ojia; niin paljon vettä ja mutaa radoilla oli!
Yhteensä perjantaina treenattiin seitsemää erikoiskoetta, joista osa tultaisiin sunnuntain kisassa ajamaan kahdesti. Mukaan mahtui simppelin polkutykittelyn ohella teknisempää kivikkoa ja mutaa. Paljon mutaa. Harjoituspäivää rytmitti ajoittainen sade, joka piti miehistön pirteänä. Yhteensä harjoituksissa ajettiin vajaa 30km ja nousumetrejä kertyi noin 1200, joista suurin osa polkemalla, sillä useat erikoiskokeet menivät Sappeen bikeparkin ulkopuolella ja nousut hoidettiin ajamalla.
Fiilis harjoituspäivän jälkeen oli erittäin positiivinen haastavista olosuhteista huolimatta. Ilta mökillä kului kalustoa huoltaessa, jatkuvasti jotain syödessä (fyysinen päivä vaati selkeästi veronsa) ja Hanneksen päivällä kuvaamia videoita katsellessa. Illalla kisajärjestäjä julkaisi ajajakokousvideon, jossa kävi ilmi, että alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen erikoiskokeet 4 ja 6 ajettaisiin vaikeiden olosuhteiden takia ainoastaan kerran. Ne olivat kaikkein märimmät ja vaikeimmat erikoiskokeet ja päätöksen taustalla oli ilmeisesti halu suojella maastoa kulumiselta ja vähentää kuskien loukkaantumisriskiä.
Sunnuntai – race mode!
Sunnuntai valkeni sääennusteesta poiketen harmaana. Ilmassa oli selkeästi kisajännitystä. Aamupalan ja mökin siivouksen jälkeen pakattiin kamat autoon ja siirryttiin kisakeskukseen, johon Varustamon pojat olivat kasanneet teltan pyöriä ja kamoja varten. Lyhyen lämmittelyn jälkeen oli aika siirtyä lähtölavan ja ajanotto Siacin käynnistämisen jälkeen tositoimiin! SM-endurossa lähtöajat on porrastettu kisajärjestäjän laskeman speed rankingin mukaisesti ja sen tarkoituksena on vähentää ruuhkia erikoiskokeilla. Erikoiskokeille startataan 20 sekunnin välein.
Startissa mukaan annettu aikataulu ei tällä kertaa pitänyt aivan paikkaansa, mutta hyvällä kommunikaatiolla kisajärjestäjän puolelta matkaan päästiin sujuvasti. Ensimmäinen erikoiskoe tulee itselle aina hieman ”yllättäen” ja niin tälläkin kertaa. Ajo tuntui kun ei olisi ikinä maastopyörää ajanut. Tuntui, että pyörä löysi kaikki montut ja töyssyt. Töks, töks ja töks! Onneksi seuraava erikoiskoe meni jo sujuvammin ja ajofiilis alkoi välittömästi kastuneista ajokamoista huolimatta löytyä. Ainoastaan seiska ek:lle jouduin jonottamaan hieman pidempään ja se tuntuikin heti tökkivämpänä ajona. Selkeästi pitää tehdä sellaisia treenejä enemmän, jossa ei pääse ajamaan itse valitsemaansa tahtia, jotta valmius ajaa milloin tahansa paranisi.
Oma ajo kulki kohtuullisesti ja ilman isompia virheitä. Toki pitkään päivään mahtui tukku pieniä hasseja, joita karsimalla omaa aikaa on varmasti mahdollisuus parantaa jatkossa. Viimeinen erikoiskoe oli ohi harmillisen nopeasti ja oli aika siirtyä kisakeskukseen palauttamaan ajanottolaite, odottamaan tuloksia ja syömään, sillä rankka ajopäivä oli taas vaatinut veronsa ja nälkä oli kova. Matkalla kisakeskukseen törmäsin Hannekseen, jolta oli valitettavasti kokenut rengasrikon toisella kierroksella ja melko varmalta näyttänyt ensimmäinen SM-podium lipui nuorelta mieheltä sivu suun. Harmillinen juttu kerrassaan, mutta pistäkäähän nimi mieleen, sillä tästä kaverista kuullaan vielä! Varustamon tiimin lipun korkeimmalle reivasi Sami ”pappa” Jaakola, joka nappasi M50 sarjassa komeasti toisen sijan!
Oma sijoitukseni oli HT-sarjan lopputuloksissa viides, johon olen varsin tyytyväinen. Parannettavaa ajamiseen jäi vielä rutkasti, mutta siitä huolimatta tästä on hyvä jatkaa kohti kesäkuussa ajettavaa Iso-Syötettä!
SM 2 Iso-Syöte 19.-20.6.2021
Iso-Syötteellä ajettiin kilpaa enduron SM-sarjan merkeissä kesäkuun kolmantena viikonloppuna. Ennakkoon Iso-Syötteen bikepark-reittejä kehuttiin sosiaalisessa mediassa kovasti, joten odotukset kisaviikonloppua kohden nousivat mitä lähemmäs kisaviikonloppua päästiin!
Itsellä kisareissu Syötteelle alkoi perjantaina ylimääräisellä kierroksella Riihimäen kautta, jossa juhlittiin perhetutun syntymäpäiviä. Varsinainen kisamatka alkoi täten vasta perjantaina illalla, josta ajoin Lahteen parin tunnin unille. Lahdesta matkaa jatkettiin aamukolmelta kimppakyytikuulutuksella saadun kaverin kanssa ja tehtiinpä aamuyöstä pieni mutka toiseen Lahtelaiseen lähiöön, josta napattiin kyytiin yhden enduristin kotiin unohtuneet ajokengät ja kypärä.
Puuduttavan ajomatkan jälkeen keulan edessä maasto alkoi kumpuilla lupaavasti kun lähestyimme Suomen eteläisintä tunturia. Saavuimme kohteeseen puolen päivän jälkeen, joten lauantain harjoitusaikaa oli jäljellä enää reilu neljä tuntia. Pitkähköjen hissijonojen takia totesin, että mäkeen pitää lähteä samantien mikäli radat aikoo ehtiä ajaa läpi ennen hissien pysähtymistä viideltä.
Parin kartanlukuharjoituksen jälkeen löydettiin ensimmäiset erikoiskokeet, joten ajamaan päästiin melko sukkelasti. Oma ajatus oli ajaa kaikki kisareitit vähintään kertaalleen ja mieluusti numerojärjestyksessä. Heti alkuun kävi selväksi, ettei somen etukäteishehkuttelu ollut tällä kertaa liiottelua. Radat olivat aivan erinomaisia! Kisan EKt yhdistelivät bikeparkin reittejä kokonaan uusiin, kisoja varten tehtyihin pätkiin ja ne tarjosivat erinomaisen hauskaa ajettavaa koko jäljelle olevalle harjoitusajalle! Oma ajo kulki edellisen yön vähäisistä yöunista ja rengasrikosta huolimatta erittäin mukavasti, joten pyöränhuoltoon ja tankkaamaan pääsin varsin hyvillä fiiliksillä. Pyöränhuollon, ruuan ja Varustamon poikien vierailun jälkeen unta ei tarvinnut kauan odotella! Juuri ennen nukahtamista ensimmäiset ennustetut vesipisarat osuivat auton kattoon.
Sunnuntai
Sunnuntai avautui ikkunaverhon takaa kosteana. Yöllinen sade oli kastellut maaston ja kuivan harjoituspäivän jälkeen luvassa oli taas Sappeelta tuttua mutaa. Aivan Sappeen kaltaista mutarallia ei sentään olisi luvassa, mutta kosteaa kuitenkin.
Jo ensimmäisen EKn bermipätkällä kävi selväksi, että aika paljon lauantaita liukkaampaa lirvailua olisi luvassa. Oma ajo ei lähtenyt totutusti käyntiin aivan niin hyvin kun olisin toivonut, mutta parani päivän mittaan hieman. Reitit olivat selkeästi muuttuneet lauantaista, jonka lisäksi ilmeisesti lauantain huonot unet olivat aiheuttaneet sen, etten muistanut linjoista juuri mitään. Sunnuntai menikin enemmän tai vähemmän liukastellessa ja parhaita linjoja muistellessa. Itse onnistuin välttämään kaatumiset, mutta kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. Kohtasin tauolla Varustamon poikien Simon, joka oli kaatunut kisan ensimmäisellä puoliskolla ja ottanut kädellä vastaan. Siinä rytäkässä ranne oli ottanut vähän itseensä ja jälkikäteen selvisi myös, että miehen pyörän takakolmio oli mennyt poikki! Kurja juttu kerrassaan, mutta onneksi tilanteesta selvittiin ilmeisesti ilman vakavia vammoja.
Fiilikset kahden kilpailun jälkeen ovat edelleen varsin korkealla! Omassa ajamisessa on vielä tosi paljon kehitettävää, mutta jo muutamassa kisassa on tarttunut mukaan paljon oppia ja vinkkejä. Kehityskohteista tärkeimpänä olisi oppia kääntymään oikealle! Jostain syystä vasemmalle kääntyminen on selkeästi sujuvampaa ja saan ylläpidettyä vauhtia paremmin. Pitää toivoa Leville paljon vasemmalle kääntyviä mutkia! 😉
Lisäksi omaa vauhtia kisoissa voisi varmasti parantaa ottamalla videointi käyttöön eli kuvaamalla erikoiskokeet lauantain harjoituksista kypäräkameralla. Lauantaina harjoitusaikaa on aina liian vähän ja voimia pitää säästää myös sunnuntaille, joten videoiden avulla ”treenejä” voisi helposti jatkaa katsomalla pätkiä videolta vielä lauantai-iltana itseään rasittamatta. Kisapäivän ohjelmaan pitää puolestaan ottaa seuraavasta kisasta alkaen lämmittelylasku. Olen toki lämmitellyt aina ennen lähtöä, mutta alamäkeen ajaminen on omanlaisensa haaste, jota varten yksi lämmittelylasku tekisi varmasti poikaa!
Oma sijoitus oli tällä kertaa jäykkäperäsarjan kuudes. Jäljellä oli enää aamuyölle venyvä kotimatka ja alati kasvava enduroinnostus!
SM 3 Levi 22.-24.7.2021
Levillä kisailtiin heinäkuun loppupuolella. Luvassa oli oikea Lapin kierros, sillä kisaorganisaatiot eli SM-kilpailuja järjestävä porukka ja Funduroa järjestävä ryhmä olivat mahdollistaneet kisaosallistumisen viikon sisään niin SM-kisoihin Levillä kuin Funduron ajamisen Ylläksellä. Koko komeuden olisi voinut vielä kruunata alamäkiajon SM-kisoilla Rukalla, mutta sinne ei enää lähdetty syystä, joka selviää hieman myöhemmin.
Kisaviikko alkoi pienillä pyörän muokkauksilla, kun asensin Chameleonttiin uuden 140mm ilmamännän joustomatkaa kasvattamaan. Keulanhuollon lisäksi asensin taakse hieman rullaavamman takarenkaan (Vittoria Morsa) ja eturenkaana oli tuttu Vittoria Mazza. Lisäksi säädin Chameleontin perää hieman pidemmäksi ajatellen sen tuovan lisää vakautta ajamiseen. Ajattelin näiden muutosten tuovan lisää vauhtia ja mukavuutta pitkille erikoiskokeille.
Matka ja ensimmäinen treenipäivä
Matka pohjoiseen startattiin tiistaina illasta heti töiden jälkeen. Matkaa tehtiin parin pysähdyksen taktiikalla autossa nukkuen ja osuipa matkalle yksi kiipeilyreissukin, joten matka tuntui tällä kertaa aika kivuttomalta.
Perille Leville päästiin torstaina aamupäivästä ja nopean lounaan jälkeen oli aika siirtyä tositoimiin. Torstain hissilippu ei kuulunut osallistumismaksuun, joten ajattelin ajella torstain siirtymät lihasvoimalla. Lähdin liikenteeseen tutustumalla Kätkätunturilla ajettavaan ensimmäiseen erikoiskokeeseen, joka onkin Suomen mittakaavassa poikkeuksellinen sen pituuden vuoksi. Siirtymä Kätkälle tapahtui tunturin takakautta ja vei noin tunnin rauhallista vauhtia etenemällä. Topista aukesi kauniit maisemat, mutta niitä ei kauaa malttanut jäädä katselemaan, sillä ajovietti veti kohti erikoiskokeen alkua.
Jo heti EK:n alussa kävi selväksi mitä tuleman piti: terävää kivikkoa viettävällä maapohjalla ryyditettynä parilla terävällä nousulla. Kätkälle saa taatusti jättää kaikki mitä kuskista irtoaa. Jo rennolla vauhdilla ajettu treenilasku sai sykkeet tappiin ja kädet helläksi lähes 14 minuuttia jatkuvalla rummutuksella. Alkuun erikoiskoe on hieman loivempi, mutta parin terävän ylämäen jälkeen etupyörä osoittaa alas alati jyrkkenevää mäkeä ja tiukempaa kivikkoa. Mitenhän tämän jaksaa ajaa omaa täysiä huomisella kisalaskulla?
Kätkän jälkeen suunnitelmissa oli vielä ajaa toinen ja kolmas EK, jotka olivat selkeästi Kätkää lyhyempiä ja teknisesti helpompia. Lisäksi siirtymä oli helppo ajaa asfalttitietä, joten nämä erikoiskokeet oli nopeasti läpi ajettu. Tämän jälkeen oli tarkoitus pistää torstain osalta pillit pussiin ja alkaa illallishommiin, mutta sain anteliaalta ajokaverilta hissilipun lainaan niin pitihän se jyrkäksi kehuttu nelos-EK vielä käydä katsomassa. Huhut pitivät paikkaansa ja jyrkkyyttä tosiaan löytyi. Jopa niin, että jyrkimmässä paikassa jarruhommia hoidettiin pepulla takarengasta jarruttaen!
Toinen treenipäivä ja ensimmäiset erikoiskokeet
Levin kisan erikoisuuksiin kuuluu se, että ensimmäiset erikoiskokeet ajetaan yöttömässä yössä virallisen treenipäivän päätteeksi. Pitkät laskut ja siirtymät tekevät kisasta sen verran fyysisen, että ilmeisesti osa kuskeista ei juurikaan käynyt mäessä enää virallisena harjoituspäivänä vaan keräsi voimiaan illalla alkavaa kilpailua varten. Itse kävin perjantaina ajamassa loput erikoiskokeet (5-10) kertaalleen läpi, jonka jälkeen oli aika siirtyä syömään ja palautumismoodiin illalla alkavaa koitosta varten.
Syömisen, pienen lukuhetken ja päiväunien jälkeen oli aika siirtyä lähtöalueelle, käynnistää ajanottolaitteet ja lähteä siirtymään kohti Kätkän huippua. Siirtymälle oli varattu aikaa reilu tunti, joten turhaa kiirettä siirtymällä ei kannattanut pitää. Kätkän topissa odotti kylmä tuuli ja reilun parinkymmenen kuskin jono, joten pieni odottelu oli edessä ennen tositoimiin siirtymistä.
5,4,3,2,1 go! Kätkän erikoiskokeen ollessa pitkä, oli itsellä tarkoitus lähteä liikenteeseen maltilla, löytää hyvä flow ja nauttia ajamisesta. Noin parinsadan metrin kurvailun jälkeen hyppäsin kiven yli. Tullessani alas hieman viistosti kulkusuuntaan nähden pyörän takaosasta kuului pahaenteinen pamahdus ja sitä seurasi lukkiutunut takarengas. Tajusin, että alkuviikosta säätämäni chainstayn pituuden säätöön käytettävä osa oli irronnut. Rähmä! Koska takarengas ei pyörinyt ollenkaan oli ainut vaihtoehto kaivaa työkalut esiin ja alkaa ruuvailuhommiin. Kaikkine sekoiluine sliding dropouttien kiristämiseen meni varmaan reilu kolme minuuttia ja porukkaa lappasi ohi, joten kisa oli omalta osalta tulosmielessä ohi jo parin sadan metrin jälkeen. Loppumatka meni enemmän tai vähemmän sadatellessa huonoa starttia kisalle, eikä toisella lyhyellä EK:lla sattunut pieni kylkimyyry ainakaan nostanut tunnelmia.
Autolle päästyäni mietin ensimmäistä kertaa ikinä keskeyttämistä. Harmitti! Vilkaisu tuloslistaan vahvisti tunnetta. HT-sarjan viimeinen sija ja minuutteja jäljessä jo heti ensimmäisenä päivänä.
Lauantai
Lauantai valkeni pilvipoutaisena ja mieli oli hieman piristynyt edellisen illan tunnelmista. Ajattelin, että käydäänpähän nyt ajelemassa pätkät läpi. Jo heti lauantain ensimmäisestä erikoiskokeesta alkaen homma alkoi taas maistua. Tunnelmat paranivat erikoiskoe toisensa jälkeen ja ajo alkoi maistua. Olipa hyvä, että tuli lähdettyä! Lauantain osalta parhaiten sujuneilla erikoiskokeilla onnistuin ajamaan jopa neljänneksi parhaita erikoiskoeaikoja. Kokonaistulosten kannalta tällä ei ensimmäisen kisapäivän kommellusten jälkeen toki ollut suurta merkitystä ja kokonaissijoitus olikin HT-sarjan toiseksi viimeinen.
Leviltä jäi kokonaisuutena kuitenkin todella hyvät fiilikset. Reitit olivat todella hienoja ja pitkiä, tunnelma ajajien joukossa oli mahtava ja kannustus erikoiskokeiden varsilla erinomainen. Kiitos kaikille kannustajille!
Levin ohella kävimme ajelemassa myös Ylläksen bike parkissa ja osallistuimme siellä järjestettyyn Funduroon. Harjoituspäivänä onnistuin liukastelemaan itseni kumolleen parin kyynärpäätikin verran, mutta onneksi pahimmilta kolhuilta vältyttiin. Ajo meni aavistuksen kipeällä kädellä melko varoen, mutta hauskaa oli. Erityisesti sokkona ajettu ensimmäinen EK, Full Twist ja Fuller Enduro jäivät mieleen oivallisina pätkinä! Hieman ajatuksissa vilahti myös visiitti Rukan DH:n SM-kisoihin, mutta kipeähkö kyynärpää sai toisiin ajatuksiin. Rukan sijaan matka kävi Rolloon kevyen palauttavan kiipeilyn pariin.
Retki tarjosi oppia myös tekniikkapuolelle. Ensimmäistä kertaa testailin treenipäivän aikana myös pätkien kuvaamista ja se toimi jo ensimmäisellä kerralla kohtuullisesti. Aluksi kuvasin rintavaljailla, mutta jäykkäperäisen pyörän ja GoPro 7 hiukan heikomman kuvanvakaajan ansiosta kuva oli aika tärisevää. Ylläksellä siirsin kameran kypärään ja video oli selkeästi parempaa. Uusi sileämpi takarengas osoittautui oivalliseksi. Rullausominaisuudet pätkillä ja erityisesti siirtymillä tuntuivat hyvälle ja pito riitti oivallisesti. Myös pidempi keula toimi oikein mukavasti ja paluuta 130mm ei enää ole.
Kauden viimeinen SM-osakilpailu kokoaa Enduroväen Juupavaaralle. Tämäkin on itselle aivan uusi kohde, joten erittäin mukava lähteä tutustumaan jälleen uuteen paikkaan!
SM 4 Juupavaara 28.-29.8.
Kauden päätöskilpailu ajettiin Messilän sijaan Juupavaaralla. Paikka oli niin minulle kuin monelle muullekin uusi tuttavuus ja ensimmäisenä kisapaikan julkistuksen jälkeen piti heti tarkistaa missä tämä mysteerikeskus ylipäätään sijaitsee. Kun kohde oli paikallistettu, oli aika pakata kimpsut autoon ja lähteä ajelemaan kohti Pirkanmaan korkeinta nyppylää, jossa vielä joitain vuosia sitten oli toiminut laskettelukeskus, mutta joka nykyisellään tuntui toimivan lähinnä kesäkahvilana. Paikka tuntui kaikkineen vähän parhaat päivänsä nähneeltä ja ajokaveri kuvailikin ensitunnelmia osuvasti hieman Tsernobylmäisiksi.
Juupavaaralla kisaviikonloppu ajettiin ilman hissiä, joten ylämäkeen polkemista oli luvassa runsaasti. Nousu mäen päälle suoritettiin pääsääntöisesti loivaa, noin muutaman kilometrin mittaista hiekkatietä pitkin polkien.
Lauantai-aamu valkeni mukavan aurinkoisena, mutta heti ensimmäisestä harjoituslaskusta alkaen oli selvää, että vettä maastoissa riitti lähes kauden avauskisan veroisesti. Lähdin lauantain harjoituspäivään kovin odotuksin, sillä paikalla ei ollut valmiita reittejä, vaan trail-crew oli luonut ajettavat erikoiskokeet edellisen viikon aikana kokonaan nollasta raivaamalla ne metsään. Oletuksena oli, että luvassa olisi makoisaa ajettavaa.
Harjoituspäivän kuluessa erikoiskokeiden todellinen luonne kävi lasku toisensa jälkeen selkeämmäksi. Nyt oltiin aika kaukana Levin vauhti-iloittelusta! Erikoiskokeet olivat alkuun loivia ja jyrkemmissä kohdissa vauhti vietiin nopeasti tiukoilla mutkilla, joten jumppaa riitti, mutta vauhtia ei juuri kertynyt. Oma ajaminenkin tuntui lauantain treeneissä poikkeuksellisen vaikealta, joten lauantain lounaalle lähdin melko vaisuissa tunnelmissa. Parastahan endurossa kuitenkin on se, ettei se aina ole hauskaa.
Maittavan autolounaan jälkeen lähdin Varustamon poikien ja Kymi Anti-Flown Jannen kanssa ajelemaan vielä vaikeimmat erikoiskokeet toiseen kertaan. Ajo ei tuntunut juuri parantuneen, mutta huumori oli onneksi sen verran parempaa, että se teki ajamisestakin siedettävämpää! 😉
Lauantai-illan pyöränhuoltojumpassa olikin melkoisesti tekemistä mutarallin jäljiltä, mutta onneksi naapurileirin venäläinen diskojumputus piti tunnelman koholla aina jarruremonttiin asti.
Sunnuntai aamu oli lauantain tapaan aurinkoinen. Olin jälleen liian laiska lähteäkseni ajamaan yhden lämmittelylaskun ennen ensimmäistä erikoiskoetta, joten päätin, että ensimmäinen siirtymä mäen päälle saa riittää lämmittelyksi.
Juupavaara iski lauantain tapaan myös sunnuntaina keulan kasaan ja mielen matalalle. Ajo tuntui kaikkineen enemmän selviytymiseltä kuin ajamiselta, mutta periksi ei luonnollisesti annettu ja siirtymätaipaleilla käytyjen keskustelujen mukaan en ollut ainoa, jolla ajaminen kaihersi. Ajoimme HT-sarjan parhaiden kilpakumppanien (Niemelä & Arponen) kanssa peräkkäisillä numeroilla, joten muiden ajovauhtia pääsi tällä kertaa seuraamaan ajoittain jopa jännittävän läheltä.
Huoltotauolla nautittu tuore kanttarellirisotto sai ajohalut onneksi sen verran koholle, että toisen puoliskon ajot sujuivat ensimmäistä paremmin, eikä parikymmentä sekuntia perääni lähtenyt Niemelä ollut takarenkaassa kiinni ihan jokaisen erikoiskokeen päätteeksi. Hetkittäin ajaminen oli jopa hauskaa!
Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan ja viimeisen (ja parhaiten sujuneen) erikoiskokeen jälkeen kanttasin hengästyneenä maalin. Onnistuin ajamaan koko kisan ilman kaatumisia tai suurempia haavereita (mitä nyt Leviltä tuttu drop-outin lipsahdus ja siitä seurannut renkaan hankautuminen runkoon toistui jälleen yhdellä erikoiskokeella) ja yllätyksekseni tuloksena oli HT-sarjan kolmas sija!
Kokonaistuloksissa jäin ht-luokan kaikki kisat kiertäneistä viimeiseksi. Kokonaisuudessaan kaikkiin neljään kisaan osallistuneita kuskeja oli ainoastaan viisi, joten mistään kovin suositusta luokasta ei valitettavasti voida puhua.
Tulevaisuus?
Ensimmäinen kisakausi enduron parissa on nyt saatu päätökseen ja on yhteenvedon aika.
Onnistuin ajamaan kaikki kisat maaliin ja melko tasaisesti. Ilman Levin kisassa koettua teknistä murhetta sijoitus kokonaistuloksissa olisi voinut olla aika paljon parempikin. Jossittelu on kuitenkin joutavaa, joten keskitytään mieluummin tulevaan.
Kauden kisoissa käyminen oli todella opettavaista. Kokeneempien ja nopeampien kanssa ajaminen kehitti omaa nopeutta ja auttoi paremmin hahmottamaan tärkeimpiä kehityskohteita, joista keskeisimpiä ovat ehdottomasti ajotekniikan kehittäminen ja fyysisellä puolella hapenottokyvyn parantaminen. Peruskunto on nyt kohtuullisella tasolla, mutta senkin kehittäminen on tulevaa kautta silmällä pitäen todella tärkeää parempien suoritusten aikaansaamiseksi, sillä enduro on pitkine ajopäivine ehdottomasti kestävyyslaji ja ilman hyvää peruskuntoa kuski ei voi ajaa kovaa koko viikonloppua. Esimerkiksi Juupavaaralla nousumetrejä kertyi viikonlopun aikana noin 1700, joten ihan pelkkää alamäkeen laskettelua endurokisoissa ajaminen ei ole.
Tulevan kauden suhteen ajatukset ovat vielä hieman vaiheessa, mutta mielessä on häivähtänyt ajatus kaluston päivittämisestä ja sarjan vaihtamisesta avoimeen sarjaan. Avoin sarja kiinnostaisi sen isomman osallistujamäärän vuoksi. Sarjan vaihto ja siellä menestyminen edellyttäisi rahallisia panostuksia kalustoon ja ajan panostamista harjoitteluun, joten sitä pitää vielä miettiä. Myös elokuussa jäykkäperällä ajamani dh-kisadebyytti Saimaa bike parkissa sai pohtimaan täysjoustopyörän hankkimista ja alamäkiajokisoihin osallistumista myös tulevaisuudessa. Oman ajamisen ohella myös Etelä-Karjalan endurotoiminnan kehittäminen erityisesti junnutoiminnan näkökulmasta on pyörinyt mielessä pitkillä kisamatkoilla, mutta siitä ehkä lisää tulevan talven aikana!
Innostus ajamiseen ja heikkouksien kehittämiseen on nyt todella kova, mutta tarkoituksena olisi nyt hengähtää hetki ja suunnata katseet kohti pian alkavaa cyclocross kautta!
Kiitos kaikille ajokavereille ja kisakumppaneille hienosta kaudesta. Erityisesti Varustamon poikien ja Kymi Anti-Flown endurojaoston lempeä ohjaus ja ajoseura ovat olleet korvaamattomia.
Kiitos Lappeenrannan pyöräilijät ja #tukkifactoryracingteam tuesta kaudella 2021! Kisaraportit tältä kaudelta päättyvät tähän. Ajakaa pyörillä, osallistukaa tapahtumiin ja pitäkää hauskaa!
