Trikoo-ohjuksista, tien tukkeista ja raivopyöräilijöistä

Kevät on täällä. Muuttuvien säiden ja ilmastomyllerryksen aikana sitä on välillä vaikea päätellä katsomalla ikkunasta ulos, mutta asia varmistuu viimeistään kun kurkkaa medioissa käytävää pyöräilykeskustelua.

Olemme aiemmin ottaneet kantaa pyöräilijän turvallisuuden puolesta (Malttia pyörälijäryhmän ohitukseen 22.4.2017). Otetaan nyt somekeskustelun kuumentuessa pieni tuumaustauko ja katsotaan millaisista aineksista jokakeväinen pyöräilykeskustelu koostuu.

Konfliktit ruokkivat keskustelua

Jalankulkijan ohittaminen läheltä, ajoradalla pyöräily, jalkakäytävällä pyöräily, ryhmässä ajaminen sekä tunteiden räiskyvä osoittaminen ovat niitä seikkoja, joille ei pyöräilykeskustelussa monesti ymmärrystä heru. Miksi pyöräilijät toimivat niinkuin toimivat?

Jalankulkijan ohittaminen

Pyöräilijän ja jalankulkijan ohitustilanteissa ei tilastojen valossa tapahdu paljon onnettomuuksia. Silti liian läheltä ja liian kovaa ohittava pyöräilijä on monen mielestä erittäin uhkaava otus. Syy tähän on nopeuserossa ja säikähtämisessä. Ohittavan pyöräilijän näkökulmasta tilanteessa ei ole uhkaa, koska hän tietää mitä tilanteessa tapahtuu: ”menen tästä nopeasti ohi niin että heilahtaa, nou problem”. Jalankulkija säikähtää yllättävää ohitusta, käy mielessään pikakelauksella läpi mahdolliset onnettomuusskenaariot ja kiroaa ohittajan. Säikähtäminen voi toki tapahtua, vaikka molemmat kulkevat tilanteessa lainmukaisilla paikoillaan ja oikeaoppisilla nopeuksilla, mutta monesti tilanteissa lienee jotain pielessä.

Mikä sitten on oikeus ja kohtuus? Jalankulkijalla on oikeus olettaa pyöräilijän kantavan tilanteessa vahvemman vastuuta. Pyöräilijällä on nopeuden myötä liikemäärää ja massan hitautta ja siksi lakiin kirjatut huolellisuus-, varovaisuus- ja ennakointivelvoitteet pätevät erityisesti pyöräilijään. Monesti riittävä keino näiden velvoitteiden noudattamiseen on äänimerkin antaminen ja pieni hidastaminen.

Pyöräilijällä taas on oikeus olettaa, että jalankulkija noudattaa lakia eli kulkee reunassa, ei tee yllättäviä suunnanmuutoksia, pitää mahdollisen talutettavan lemmikin lyhyessä remmissä ja käyttää korviaan liikenteen äänien havainnointiin.

Ajoradalla pyöräily

Pyörä on ajoneuvo ja ajoneuvon paikka on ajoradalla. Ajoradalla ajaessa polkupyöräilijän paikka on oikeanpuoleisella pientareella, jos ajo siellä käy haitatta päinsä. Pyörätietä pyöräilijän tulee käyttää silloin, kun pyörätie on kulkusuunnassa oikealla puolella tietä (pyörätien kulkiessa vasemmalla puolella pyörätien käyttövelvoitetta ei ole). Lisäksi ajoneuvolla, polkupyörä mukaanlukien, saa tilapäisesti ajaa muullakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla, jos erityiset olosuhteet sitä vaativat eikä siitä aiheudu vaaraa eikä huomattavaa haittaa.

Lain mukaan ajoradalla pyöräily on siis usein sallittua ja usein se on myös ainoa laillinen paikka. Jalkakäytävillä pyöräilyhän on sallittu vain alle 12-vuotiaille. Mistä tässä sitten kiikastaa?

Keskusteluissa ilmenevä harmi ajoradalla pyöräilevästä aiheutuu usein siitä, että pyöräilijä jättää käyttämättä ihan hyvää ja juuri hänelle tehtyä kallista pyörätietä. Ongelma vaan piilee siinä, että nämä pyörätiet ovat vain harvoin hyviä ja pyöräilijälle tehtyjä. Ne kun ovat kevyen liikenteen väyliä eli yhdistelmäväyliä ajalta jolloin sujuvan ja turvallisen pyöräilyn tarpeita ei suunnittelussa ja rakentamisessa ole osattu huomioida. Kevyen liikenteen väylä voi toki olla hyvä pyörätie mutta monesti se ei sitä ole. Tyypillisimpiä syitä olla pyöräilemättä pyörätiellä ovat:

  • Jalankulkijoiden määrä. Ruuhkautuneella jalkakäytävän ja pyörätien yhdistelmällä ei voi samanaikaisesti pyöräillä sujuvasti ja turvallisesti.
  • Pyöräteiden liittymien vaarallisuus. Risteyksissä pyöräilijä kokee todella usein sydämmen muljauttavia tilanteita kolmion takaa eteentulevien autoja kanssa. Ajoradalla ajaessa pyöräilijä on selkeämmin ajoneuvo myös väistämisvelvollisten autoilijoiden mielestä ja uhkaavat tilanteet vähenevät.
  • Näkemäesteet. Aidat, talojen seinustat sekä kasvillisuus tekevät usein pyöräteiden varsilla oleviin risteyksiin ja pihaliittymiin kohtia, joiden turvallinen ohittaminen vaatisi käytännössä pysähtymistä.
  • Pyöräteiden kunto. Pyörätiet ovat monesti luokattoman huonossa kunnossa. Monttuja, patteja, painuneita saumoja, auki unohtuneita kaivantoja, you name it. Välillä haitta on mukavuustekjiä, mutta valitettavan monesti myös turvallisuustekijä.
  • Väylien jatkumattomuus ja päätyminen mihin lie. Usein, varsinkin maanteiden varsilla, pyörätiet ovat lyhyitä pätkiä, joille ei ehdi siirtyä kun ne jo loppuvat. Lisäksi pyörätie voi yllättäen viedä johonkin ihan muualle kuin olettaisi. Välillä pyörätiet päättyvät umpikujaan.
  • Väylien opastuksen puute. Oudoilla seuduilla ja reiteillä pyöräilijä löytää varmimmin perille ajoradalla, missä opasteet ovat aina kunnolliset. Pyöräteillä kunnollisia opasteita on toistaiseksi vain maan vilkkaimmilla väylillä.
  • Pyöräilijäjoukon koko. Ryhmässä ajaessa pyörätielle aiheutuu helposti vaarallinen ruuhka.

Yleisin näitä kaikkia syitä yhdistävä tekijä on turvallisuus. Tyyppillisin syy pyörätien käyttämättä jättämiseen on siis se, että pyörätiellä ei kyseisessä kohdassa pysty turvallisesti pyöräilemään.

Jalkakäytävällä pyöräily

Se, että jalkakäytävällä saa pyöräillä vain alla 12-vuotias lapsi, on eräs parhaiten tunnettuja pyöräilyyn liittyviä liikennesääntöjä. Mutta moniko tienkäyttäjä tunnistaa jalkakäytävän? Helppoahan pyörätien ja jalkakäytävän erottaminen ei Suomessa ole, joka ikisestä kadunkulmasta pitää muistaa tarkastaa liikennemerkki sillä väylän ulkonäöstä eroa ei voi päätellä. Ja merkin puute tekee väylästä jalkakäytävän.

Aktiivinen ja säännöt tunteva pyöräilijä tietää kokemuksesta, että torvet soivat monesti myös tilanteissa, missä pyöräilijä ajaa ajoradalla paikassa missä kulkee vain jalkakäytävä. Eli noudattaa lakia. Protestoinnin todellinen syy on siis siinä, että ajoradalla kulkevaan polkupyöräilijään ei olla totuttu eikä pyöräteitä ja jalkakäytäviä eroteta toisistaan.

Jalkakäytävillä pyöräily on lain vastaista, jalankulkijoille haitallista ja pyöräilijälle itselleen vaikeaa. Se ei kuitenkaan ilmiönä poistu, ennenkuin jalkakäytävät ja pyörätiet saadaan selkeästi toisistaan erottuviksi ja polkupyörä hyväksytään autoilijoiden toimesta myös ajoradalle kuuluvaksi kulkuneuvoksi.

Rinnakkain pyöräily

Varsinkin maantiepyöräilyyn kuuluu ryhmässä pyöräileminen. Laki ei kiellä rinnakkain pyöräilemistä ja monesti pyöräilijät ajavatkin parijonossa. Miksi? Alle viiden hengen ryhmissä rinnakkain ajaminen on monesti sosiaalinen seikka, pareittain ajaessa pystyy juttelemaan vierustoverin kanssa. Yli 5 hengen ryhmissä rinnakkain ajamiseen on myös painavampia perusteita. Iso joukko on parijonossa lyhyempi ja kompaktimpi ja siten nopeammin ohitettava, kuin pitkä yksittäinen jono. Täytyy muistaa, että pyöräilijä tulisi autolla aina ohittaa vähintään 1,5 metrin etäisyydeltä eikä yksittäisenkään jonon turvalliseen ohitukseen ole yleensä tiellä turvallista tilaa, jos vastaan tulee liikennettä.

Lappeenrannan Pyöräilijöiden yhteislenkeillä ajomuodostelma on aina joko jono tai tiivis parijono, ei koskaan kolme rinnakkain. Takaa lähestyvän auton turvallista ohitusta pyritään aina helpottamaan tekemällä ryhmästä tiivis. Pienen pyöräilijäjoukon kanssa voidaan siirtyä parijonosta yhteen jonoon tilanteen sen salliessa. Lisäksi lenkit suuntautuvat pienille ja vähäliikenteisille päällystetyille teille niiden tarjotessa parhaat lenkkeilymaastot. Suosittelemme näitä toimintamalleja kaikille muillekin maantiepyöräilijöille autojen ohitustilanteiden helpottamiseksi. Autoilijoilta toivomme riittävää ohitusetäisyyttää ja tarvittaessa jarruttamista ja odottamista, kovin montaa sekuntia ei pyöräilijä autoilijan matka-aikaa lopulta pidennä.

”Raivopyöräilijä”

Pyöräilijän raivokkuus alkaa olla jo muodostunut nettikeskustelujen vakiokäsitteeksi. Onko pyöräilijä oikeasti erityisen raivokas muihin kulkijoihin verrattuna?

Mietitään ensin kävelijää. Ruuhkaisuus tai jalkakäytävän huono laatu ei yleensä aiheuta merkittävää haittaa jalankulkijalle. Pysähtyminen ja kiihdyttäminen on helppoa, missä vaan voi kävellä ja vauhti on hidas. Paikka väylillä on selkeä. Raivoamisen syitä ei yksinkertaisesti kauheasti ole. Ja silloinkin kun on, on raivon kohde (suojatiellä yliajoa yrittävä autoilija tai hihaa hipova lykraohjus) yleensä hetkessä huutoraivon ulottumattomissa. Vääryys on vain nieltävä.

Entäs pyöräilijä. Oikeudenmukaisuutta pyöräilijäkin haluaa. Ja sujuvaa matkantekoa. Huonot pyörätiet vaan kovin usein tappavat sen sujuvuuden ja risteyksissä tuhoutuu oikeudenmukaisuus kun peltikuutio tulee kolmion takaa eteen. Vauhti ja nopea matkanteko on pyöräilyn peruste. Vauhti tuo mukanaan halun säilyttää se ilman turhia hidasteluja. Vauhdilla kulkiessa vastaan tulee myös nopeasti erilaisia tilanteita joista osa säikäyttää. Syitä tunteiden kuohahteluihin siis tarjoillaan ja kun jos raivo pääsee ajatuksista sanoiksi asti, sen kuulevat kaikki lähellä olevat.

Autoilija ei myöskään näyttäydy raivovapaana tienkäyttäjänä, rattiraivotutkimusta löytyy hyllymetritolkulla. Mutta kun autoilija raivoaa, on ympärillä paksusti peltiä, nahkasisustus ja mahtava äänentoisto. Huuto jää kuoren sisään.

Tuleeko raivopyöräilijän maine siis siitä, että tunnekuohuille on paljon aiheita ja äänenvaimennin puuttuu? Tulee mistä tulee, emme suosittele raivoamista. Se ei tee ihmiselle itselleen hyvää eikä myöskään edistä harmitusta aiheuttavan ongelman ratkeamista. Sen sijaan suosittelemme epäkohdista huomauttamista asiallisesti. Ja laittomuuksista tulee tietysti tehdä rikosilmoitus.

Pyöräilyn hyödyt ja väylien merkitys

Pyöräilyyn liittyvistä negatiivisista mielikuvista huolimatta pyöräily on loistava juttu! Se on erittäin hyödyllistä mm. pyöräilijän omalle kunnolle ja mielenterveydelle, liikennejärjestelmälle, kansanterveydelle ja matkailulle. Vain osan mainitakseni. Ja tästä on paljon näyttöä. Paljon ei liioittele kun väittää, että mikä tahansa asia muuttuu hyödyllisemmäksi kun siihen lisätään pyöräilyä. Kielteisten argumenttien ei siis pidä antaa himmentää sitä intoa, jolla pyöräilyn lisäämistä tavoitellaan.

Eräs merkittävin pyöräilyn lisäämisen toimenpide on pyöräilyinfran parantaminen. Suomeen on viime vuosina saatu erinomaiset pyöräilyväylien suunnitteluohjeet ja kesäkuussa voimaan tuleva uusi tieliikennelaki helpottaa myös osaltaan hyvän pyöräilyinfran syntymistä. Hyvät pyörätiet mahdollistavat sujuvan ja turvallisen pyöräilyn paljon nykyistä suuremmille pyöräilymäärille ja poistavat samalla monet aiemmin tässä tekstissä mainituista konfliktin siemenistä.

Voimme siis hyvien pyöräilyväylien rakentamisella saavuttaa sekä pyöräilyn edut, että pienemmän harmin eri tienkäyttäjäryhmien välillä. Kokonaan harmi ei kuitenkaan tule poistumaan, siitä pitää huolen ihmisen taipumus virheisiin (kulkupelistä riippumatta) sekä nettikeskustelujen kyvykkyys asioiden kärjistämisessä.

Paljon ei liioittele jos väittää, että mikä tahansa asia muuttuu hyödyllisemmäksi kun siihen lisätään pyöräilyä.

Pyöräilijän etiketti

Pidetään huoli toisistamme! Näin on tänä keväänä toivotettu monella taholla ja neuvo on hyvä. Otetaan tämä tavoitteeksi myös Lappeenrannan Pyöräilijöiden toiminnassa ja laajemminkin seudun pyörällä liikkujien keskuudessa.

Muista tienkäyttäjistä huolen pitäminen onnistuu mm. tätä pyöräilijän etikettiä noudattamalla:

  • Tunne pyöräilijän liikennesäännöt ja noudata niitä. Katsasta uuden tieliikennelain myötä muuttuvat liikennesäännöt tästä Traficomin ja Pyöräliiton laatimasta esitteestä.
  • Ole läsnä ja osoita aikeesi. Laita kännykkä taskuun ja suuntaa aistit liikenteeseen. Osoita muille, että olet läsnä ja näytä kääntyessä kädellä suuntamerkkiä.
  • Käytä soittokelloa. Erityisesti maantie- ja maastopyörässä, jotka ovat usein hiljaisia ja nopeita. Lue vinkit urheilupyörän soittokellohankintaan täältä.
  • Hidasta ohittaessasi jalankulkija. Onnettomuuksien välttäminen on ilmiselvä tavoite, mutta varmista myös, että et säikäytä muita tienkäyttäjiä.
  • Huolehdi pyörääsi toimivat valot. Pimeällä on pyörässä oltava eteen valkoinen ja taakse punainen valo. Maantien laidassa pyöräilevälle punainen takavalo on suositeltava varuste myös kirkaassa päivänvalossa.
  • Noudata maantiepyörällä kohteliasta ajotapaa. Hidasta jalankulkijoiden joukossa, käytä ajoradalla ajomuodostelmana yhtä jonoa tai tiivistä parijonoa, anna ohittajille tietä ja käytä pyörätietä jos turvallinen pyörätie kohdassa on.
  • Tunne vastuusi myös maastopoluilla ja noudata maastopyöräilyn etikettiä. Löydät sen tämän linkin kautta.